OE:n haaste: näe punaista!

Fb:n ompeluelämää-ryhmän viime viikon haasteena oli "Näe punaista!". Tää huppari oli jo leikattuna ja sain sen vihdoin kursittua kasaan. Hupun vuoren leikkasin vasta juuri ennen ompelua, kun ensin ajattelin olla vuorittamatta sitä, mutta siistinpi näin...

Tää on suorastaan kovan onnen huppari. Kaikki ei mennyt ihan niinku olis toivonut. Onneksi se ei pahasti näy lopputuloksessa ja varmasti päätyy käyttöön. Mutta olisi se helpomminkin voinut mennä.

Alkuperäinen kaava on OB:stä Naali -huppari 4/2010, mutta koot lähti vasta koosta 98cm ja poika käyttää nyt kokoa 86/92cm. Vähän piti siis paitaa pienentää joka kohdasta ja olin kuullut että tämä malli on leveä(niinkun erittäin moni muukin OB:n kaava), joten päätin suosiolla kaventaa. Mutta mitäs kävikään... hmm...En oikeestaan ees tiiä, mut joku meni kavennuksessa pieleen... minusta yläosa paidasta näyttää leveämmältä kuin alaosa(ainakin kuvassa, livenä ei niin pahasti). Helma resorin meinasin kiinnittää ihan saumurin diffiä hyödyntäen(en oo ennen niin tehnyt!), mutta eipä onnistunut vaan purkamiseksi meni. No tein niinkun aina ennenkin, normisti venyttäen.

Tää ihana sydänautokangas on nyt lähes loppu. Ehkä pikkuinen pipo vielä vois tulla jämistä. Ja tämähän on siis ikasyrin kangas. Resorit kangastukusta ja punainen trikoo hupun vuorissa on mamman kätköistä.

Sovituskuvia ei vielä ole, mut laittelen kuhan saan napattua. Uskoisin että tää tulee olemaan pojan toinen lempparipaita. Se toinen on Metsolan vihreästä autojoustiksesta tehty huppari.